Eve kirjottaa:

Enpä oo blogiin kirjotellu aikoihin. On tullu tässä välillä sairastettuakki ihan kiitettävästi. Nyt oon niin mielissään, ko oon ollu viikon terveenä. On taas pystyny nauttiin tästä elämästä täällä, jota ei enää niin hirveenä edessä ookaan. Enää tämän jälkeen lääkkeenvalmistusosastolla viikko ja apteekilla kaks viikkoa. Töihin on kyllä nyt jo tottunu hyvin ja siksi siellä onki ollu mukavampaa. Apteekilla työkaverit on jo niin tuttuja, että oottaa jo, että niitä taas näkee.

Tänä viikonoppuna ollaan oltu Kumasissa. Ollaan uitu altaalla ja eilen tehtiin suomalaista ruokaa Nooran ja Tuulian kans (asuu Afiduasessa, 40 km Kumasista). Käytiin ostaan torilta vihanneksia ja hedelmiä ja yhestä paremmasta ruokakaupasta jauhelihaa. Ei ollu ihan samanlaista ko Suomessa, nimittäin tais olla makkaraaki vähän seassa . Tuntu melkeen, että Suomessa ois ollu, ku oli niin paljon suomalaisia laittamassa ruokaa meijän keittiössä. Ruoka maistuki sitte paremminki ko hyvin. Lihapullia, perunoita, salaattia. Jälkkäriksi mangoa ja ananasta.

 Helle varmaan uuvuttanu meijät pahemman kerran, ku ollaan naurettu tänä viikonloppuna millon missäkin ja millon kenellekin. Trotrossaki riemu revenny useampaan otteeseen ja ollaanki sitten naurettu yhessä paikallisten matkustajien kanssa. Täällä ihmiset saa kyllä niin iloseksi puhumalla tviitä muutaman sananki ja sieltä tuleeki sitte liuta kysymyksiä tviiksi, mihin sitten ei osaakaan vastata tai vastaa väärään kysymykseen.

Ku kerta ollaan alettu kokkaileen, ni pitihän se tänäänki paistella paistinpottuja ja lättyjä. Täällä kaikki vähänki suomalaisentapanen maistuu kyllä niin hyvältä, ku ei oo niin pitkään saanu suomalaista ruokaa. Oon kyllä niin monesti haaveillu jauhelihakastikkeesta, lehtipihveistä, perunamuusista, makaronilaatikosta…

Uskomatonta, että oon enää yhen viikonlopun Kumasissa. Pääsiäisen aikaan lähetään Fetelle, meren rannalle lomaileen. Ens viikolla tuleeki mun sisko ja sen kaveri Suomesta ja me lähetään Margareetan kans viikonlopuksi Accraan. Ootan kyllä niin innolla.