“Nice woman.” “Can I marry you?”” Do you want to be my wife?” “I like you I don’t  know why.” “Obroni. Obroni.”  Tätä se on ollu aika paljon välillä tuolla kaduilla. Mutta kyllä täällä voi puhua ihmisten kanssa melkeinpä kaikesta. Ja onki mukava joittenki kans jutella vähän enemmänki vaikkapa kulttuuriin liittyvistä asioista. Ihmiset kyselee paljon myös Suomesta. Tänään jouduin (Kaisu)selittämään kaiken Nokiasta, enkä oikee osannu selittää suomeksikaa. Sitte kysyttii vientituotteista ja ihmisistä ja ruuasta..Kyllä välillä niin kangertelee tuo kieli ku joutuu selittää jotain isompia juttuja. Käytännön hommat kyllä hoituu aina jotenki.  Tuntuu, että ihmiset on todella ajattelevaisia ja ymmärtäväisiä, ainaki ne ihmiset joihin on vähän enemmän täällä tutustunu.

Käytiin uimassa yliopiston uima-altaalla ja siellä taivaan ranta täyttyi sadoista ja sadoista lepakoista, en tienny miten isoja elukoita ne on, yhh. Evellä ja Kaisulla oli toinen harjottelupäivä sairaalassa . Kaisu on lasten osastolla ja Eve ensiapu ja päivystys-osastolla. Teija on Bandy-apteekissa.  Välillä tulee semmonen olo, että nää oottaa meiltä niin paljon. Täällä farmaseutit on rikkaita ja opiskelu on vaikeaa. Farmasian opiskelijoiden myös odotetaan osaavan asiansa. Näillä on ihan uskomaton kyky muistaa lääkkeiden annostukset yms. ulkoa ja ne myös jossaki määrin odottaa meidän osaavan eikä ymmärrä sitä miks ei osata vaikka ollaan jo kolmannen vuoden opiskelijoita. Antibiootit oli sekoitettu Teijan apteekilla pullovedestä ja even osastolla hanavedestä. Että täällä ei ihan steriilein periaattein mennäkää. Täällä tekniset tekee kyllä hyvin pitkälle farmaseutinki hommia. Työnteko näyttää olevan lepposta. Heti ku tulee hiljanen hetki, kaikki ottaa ilon irti. Kaisu osastolla telkkari ja radio pauhaa jäätävällä voluumilla niinku täällä kaikki yleensä.  Lapset on täällä kyllä aivan sulosia…Hymyilee vienosti ja katsoo ihanilla nappisilmillään. Lasten osastolla kävellessäni (Kaisu) lapset katsoivat minua kuin ihmettä. Se on niin outoa olla niin outo täällä.