Tänään saatiin nukkua pitkään ja lähettiin vasta 9.30 perheen sisäkön Gerdrudin opastamana ensimmäistä kertaa trotrolla (paikallinen minibussi) yliopistolle, jossa perheen äiti Frances on töissä. Opiskelijoita siellä on 25 000, joten kyllä se melkee kaupunginosalta vaikutti. Kampusalueella olio tosiaan kauppoja, opiskelijoitten asuntoja ja kioskeja. Trotrotki kulki kampusalueen läpi. Käytiin yliopistolla kierteleen farmasian laitoksella eri tyyppien luona ja esittelemässä itsemme. Käytiin selvittelemässä myös Margareetan tulevaa työtä, mikä selvisi myöhemmin. Tämän  jälkeen Amanda (farmasianopiskelija) vei meidät trotroilla katsomaan tulevia työpaikkoja, Komfo Anokye Teaching Hospitalia ja Bandy Chemist's apteekkia. Käveltiin ja mentiin trotrolla ympäri Kumasia ja oltiin myös hieman pyörällä päästä siitä, miten selviämme työpaikoillemme ensimmäisinä päivinä. Ihmisiä kulki kaduilla oikein jonoina ja kyynerpäätaktiikalla jouduttiin tunkemaan trotroonkin. Tässä elämässä riittää kyllä ihmettelemistä.

Apteekki oli iso verrattuna näihin paikallisiin pikkuapteekkeihin. Työntekijät näyttivät siltä, ettei tienneet meidän tulosta mitään. Hetken odotettuamme apteekkari tuli esittäytymään ja kertoi, että oli kuullut kaksi viikkoa sitten meidän tulosta ja toivotti siis meidät tervetulleeksi.

Sairaala oli tosi iso ja ihmisiä oli taas sielläki hirveästi. Kaikki asiat ei ihan menny putkeen, mikä täällä on aika tavallista täällä. This is Africa. Mutta näistä selvitäänkin parhaiten ottamalla asiat rennosti. Kukaan ei ollut täysin selvillä, mitä tullaan tekemään tai oikeastaan, missä osastoilla ollaan. Lopulta muutamat eri ihmiset selvittivät asiaa ja eräs nainen teki meille aikataulut ensimmäisiksi viikoiksi. Sovimme siis, että Teija aloittaa ensin apteekilla ja Kaisu ja Eve sairaalassa.

Kiertelyn jälkeen lähdettiin takaisin yliopistolle ja Frances (perheen äiti ja yhteyshenkilömme) sanoi, että voitte ottaa vielä seuraavan päivän rennosti. Viiden aikaan oltiin sovittu tapaaminen Margareetan yhteyshenkilön kanssa. Siellä selvis hänen työkuviot hieman, eli suunnistaa keskiviikkona kehitysvammaisten koululle. Illalla tulimme Francesin kyydillä kotiin ja ilta onki mennyt pyykkiä pestessä, silittäessä ja netissä ollessa.

Huomenna matkustamme neljästään ekaa kertaa trotrolla. Käydään Cultural Museumissa ja ostelemassa muodollisempia työvaatteita, adaptereja ja niin edelleen. Nimittäin täällä käytetään hyvin fiksuja vaatteita ja osalla porukkaa mukaan lähti vain "rääsyjä" täkäläisten vaatteisiin verrattuna. Rinkasta vedetyt vaatteet ovat olleet erittäin kurttusia ja niitä sitten koitettu vedellä hätäsesti suoristella. Mutta nyt täytyy kallistua nukkumaan, nimittäin kaikki ollaan niin väsyneitä, että ei tarvi unta kauaa odotella.