Pitää avautua vähän näistä ghanalaisista miehistä. On tullu tekstareita, puheluita, sähköpostia:  ”Watchout baby, a big smile for you”, “I wake up each morning thinking about you. I love you. I love mornings. I want to marry you Kaisu. Take care and enjoy your day”. Ihan on mukava jättää tämä ghanalainen liittymä niin ei lähes aina, kun puhelin soi, tarvi pettyä siihen, että taas joku ghanalainen yrittää soittaa. Kaisu ja Eve lähti yks päivä sairaalan kanttiinista kotia kohti. Mentiin ensin sairaalan pohjakerroksen käytäviä sairaalan toiselle puolen ja kun oltiin melkein jo uloskäynnillä huomattiin, että yks kanttiinin tarjoilija oli seurannu meitä sinne asti. Oli pakko antaa numero, ku ei ois muuten päästy siitä kaverista. Näin lopussa aattelee, että sama antaaki ku ei tarvi enää kauaa kestää. Ollaanki saatu sitte semmonen riesa tästä tarjoilijakaverista. Seuraavana päivänä, ku käytiin syömässä, meiän mukaan lähti kanttinista tämä samainen tarjoilija ja sen kaveri ja ei kerrassaan mitenkään meinattu päästä eroon niistä..No yks päivä sitten Kaisu vastaa yhteen niistä monista puheluista ja tämä tarjoilija ei sano muuta kuin hello ja alkaa itkemään…Margareetalla ja Teijalla on ollu kans kivoja kokemuksia. Teijaa ahdistelee aina yks samainen mies..Tulee aina trotron ikkunasta lääppimään ja on saanu mojovan pusunki poskelle. Ei oo Margareetakaan säästyny pusuilta. Viime viikonloppuna  saatiin tyttöjen kans seurata tien toiselta puolelta, ku yks mies piti Margareetaa kovassa otteessaan. Oltiin jo lähössä auttamaan, kun Margareeta ite ei pystynyt otteesta irtaantumaan kun toisessa kädessä oli jäätelö ja toisella olalla laukku. Joku nainen tuli auttamaan. Ja mies halus lähteä saattamaan Mankan tien yli ja tuli pusua ja tuli halausta ja ai että…Obinini (musta) huutaa ”Kiss baaku”, joka tarkoittaa ”yksi pusu”.  Obroni (valkoinen) huutaa ”Deebi, Deebi kiss baaku”, joka tarkoittaa ”ei yhtä pusua”.  Kyllä hätä sanat keksii. Margareeta on edelleenki twi-nero, jopa hätätilanteessa huutosanat on twiiksi. Margareetalla alkoi tosiaan kolmen viikon pääsiäisloma. Heti ekana lomapäivänä kolme eri miestä kysyi, meneekö kanssaan naimisiin ja seuraavaksi kysymys kuuluu, miksi.

Ollaan säästytty tähän asti muuten varkauksilta, mutta Kaisulta vietiin tällä viikolla puhelin. Oli salakavala kaveri. Luultavasti se vietiin trotroa ootettaessa. Työpaikalla alkoi heti hirveä holhous. Pomo anto vinkkejä, miten tavaroista pidetään huolta ja mihin tavarat kannattaa laittaa. On tullu huomattua, että näillä onkin keinoja piilottaa tavaroita nimittäin monet naiset säilyttää rahaa, puhelimia rintojensa välissä. Tänään tuli apteekkiin isorintainen nainen, joka tyhjensi rintojen välistä rahansa tiskille.

Kaisu nosti rahaa neljäsataa cediä stadiumin automaatista ja samallain kävi ku Margareetallakin alussa, rahat lähti tililtä, mutta seteleitä ei automaatti antanu. Muuten meillä on menny tosi hyvin. Tuntuu, että ollaan oikein turvallisissa olosuhteissa täällä. Turvalliseksi siitä monesti tekee sekin, että aina on ympärillä ihmisiä. Ja jos jotakin kaplakkaa tapahtuu niin yleensä aina joku on auttamassa. Täytyy sanoa, että ei olla varmaan koko kahden ja puolen kuukauden aikana oltu sellaisessa paikassa, jossa ei muita ihmisiä olis.

Oltiin ajateltu, että riittäis tämä sairastelu. Eve on saanu sairastaa meiän kaikkien puolesta.Mutta toisin kävi, koska Margareeta teki reissun KNUST-sairaalaan ja joutui viipymään siellä yönkin. Eve tuli herättää aamuyöstä neljän viiden aikaan Kaisua ja Teijaa, että Margareetalla on tosi kipeenä maha. Eve seisoi ensin hiljaa, ku ei uskaltanu heti meitä herättää.. Teija luuli Eveä Kaisuksi ja ihmetteli, miten Kaisu voi olla sängyssä. Margareeta oli tosi kipeenä ja siinä me mietittiin, mitä tehhään. Kofi oli jo hereillä ja oli jo kolmen aikaan ihmetelly, että mitä ääniä täältä meiän huoneista kuulu. Soitettiin pientä apua Suomesta ja kysyttiin Kofin ja Franceksen mielipidettä. Potilas vaikersi niin kovin, ettei tienny onko umppari tulehtunu vai mikä on. Kofi  lähti viemään Margareetaa sairaalaan ja Eve ja Kaisu lähti tulkiksi ja tueksi.  Kofi yliopiston dekaanina sano painavia sanoja ja Margareeta pääsi jonojen ohitse ja melkein suoraan lääkärin vastaanotolle. Siinä vaiheessa kaikki onnistu melkein paremmin kuin Suomessa. Lääkärin huoneessa Margareeta oksensi altaaseen kivun vuoksi. Lääkäri epäili umpisuolentulehdusta ja myös malariaa. Evellä alko heikottaa sairaalaolot ja lähti huoneesta pois. Margareeta ja Kaisu siirtyivät konsultointihuoneeseen, jossa Margareetalta otettiin verikoe ja sai injektiona kipulääkettä. Sitten Margareeta kuskattiin pyörätuolilla naisten osastolle. Naisten osastolla pääsi sitten huoneeseen, jossa oli vaan yksi muu potilas.  Lääkäri tuli kysymään meiltä sellasia lappuja, jota meille ei ollu annettu. Ja sen jälkeen ei lääkäriä sitten nähtykään. Meille sanottiin, että lääkäri on tulossa. Tunteja ootettua kysyttiin, mikä on homman nimi. Hoitaja sanoi nauraen vaan, että ei lääkäri enää tänää tule vaan obronin on jäätävä yöksi ja huomen aamulla pääsee mahaultraan. Hoitajien hoitomotivaatio oli aivan hukassa. Potilasta ei kutsuttu nimellä vaan obronina. Kaisu antoki hoitajille palautetta jossaki vaiheessa nuivasta suhtautumisesta potilaisiin. Meille sanottiin, että ultra on yhdeksän kymmenen aikaan aamulla. Asennoiduimme jossain määrin jo siihen, että yheksän kymmenen aikaan voi olla siinä joskus pari tuntia siitä eteenpäin. Loppujen lopuksi aikataulu heitti noin kolmella tunnilla eikä kukaan pyydelly anteeksi. Vaikka täällä on totuttu ja opittu kärsivällisyyteen niin rajansa on silläkin. Aina sitä saa päivitellä tätä This is Africa- meininkiä. Sairaalassa oli vierailuajat ja Kaisu saikin portinvartijan vihat moneen otteeseen: ”taasko sinä täällä olet, ei ole vierailuaika”. Loppujen lopuksi se ei enää jaksanu hermota. Margareeta kuskattiin pyörätuolilla (pakko mainita pyörätuolin modernius: valkoinen puutarhatuoli renkaiden päällä) ultrattavaksi. Ultrajonossa sisälle pääsi jollaki ihmeen logiikalla eli käytännössä jos ei uskalla sanoa mitään ei pääse koko päivänä. Väliin ei tunnu olevan minkäänlaisia sääntöjä tai ainakaan niitä ei kukaan noudata ja yhtäkkiä pöytään pläjäytetään ihmesääntöjä. Se on huomattu töissä ja tuolla sairaalassakin.. Tulokset lopulta saatiin ja mistään ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Selittämätön mahakipu on jatkunut vielä näin kotiin palattuakin. Tämän jälkeen KUKAAN ei enää sairastu.

Täällä on tottunut voimakkaaseen saarnaamiseen ja rukoiluun. Se näkyy kaikkialla niin koulussa kuin kaduillakin. Myös sairaalassa Margareeta sai heti aamutuimaan tuntemattoman vierailijan, joka esittäytyi papiksi. Pappi kysyi, onko Margareeta sairas ja haluaako hän, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Papiksi esittäytynyt piti aika kovaan ääneen voimakkaan rukouksen ja loppupuolella painoi sairaan otsaa kahdella sormella. Uskonnollisuuteen on tottunut ja ollaan esimerkiksi totuttu siihen, että rukouksen loputtua kaikki sanoo amen. Muuten saa ihmetteleviä katseita.

Meillä on täällä niin loistoporukka. Meillä on ollu aivan älyttömän mukavaa keskenämme. Yhteistyö toimii ja ollaan  kuin yhtä perhettä täällä. Ollaan saatu kaikki muutki trotrossa istuvat nauramaan. Jos sanoo jotain twiiksi, saa ihailevia huudahduksia ja naurahduksia. Harmi kun tähän ei voi lisätä äänitehosteita. On täällä oleminen vaan niin mukavaa, että vaikka Kaisu ja Margareeta eilen sairaalasta palattuaan katsoivat jo lentolippujen hintoja, ei täältä kuitenkaan ennen eräpäivää haluais lähtä pois. Toisaalta lähtö kauhistuttaa. Tulee niin kovasti ikävä monia asioita ja me ollaan niin konkareita täällä.

Kaisu haluaa tietenki Suomeen. Margareeta seuraa uskollisesti perässä, tietenkin. Evestä ei pysty sanomaan. Teija jää tänne.