Eve kirjottaa:

Tullu vähän kommenttia, että ei olla pitkään aikaan blogia kirjotettu, ni jatkan nyt :). Viime viikon torstai-aamuna lähettiin Accraan pitkäksi viikonlopuksi. Aluksi menimme katsomaan paikallisia ja suomalaisia ystäviä. Helena tuli bussipysäkille vastaan ja istuimme hetken Charloten ruokakojulla. (Charlotte on Peterin vaimo ja Peter haki meijät lentokentältä, ku tultiin Suomesta.) Kuukaus oli vierähtäny viime kerrasta ja jotenki katottiin paikkaa taas ihan eri silmin. Kaikki ei enää ollut vain sitä uutta ja ihmeellistä. Huomasi, että moniin asioihin täällä oli tottunu ja nyt oltiin oltu jo aika kauan töissä Kumasissa, kun taas viime kerralla se kaikki oli jotain tuntematonta. Ne samat hiekkaset kadut tuntu jo tutummilta. Lähellä oleva ruokakauppa olikin tosi monipuolinen paikalliseksi ruokakaupaksi, kun taas ensimmäisenä viikonloppuna ku käytiin siellä tuntu, ettei siellä myydä oikein mitään.

Kun oltiin viety tavarat hotellille lähettiin trotrolla Accra mall-ostoskeskukseen. Matka kesti aika kauan, ku Accrassa oli ruuhkaa. Matkalla näky hienoja taloja, kukkaistutuksia ja puita, joka tuntu olevan toista verrattuna Kumasin ympyröihin. Valkoihoisia näky kaduilla paljon verrattuna Kumasiin. Länsimaalaisia ravintoloitaki oli melkein joka paikassa (ainaki ulospäin näytti), kun taas Kumasissa niitä saa ettimällä ettiä, eikä vieläkään olla samantasosissa käyty. Nytki jo tuntu, että tää on tosiaan niin vastakohtien maa, vaikka ei olla vielä maan pohjois-osassakaan käyty.

 Ku mentiin kauppakeskukseen, tuntu, että tultiin yhtäkkiä jonnekki länsimaahan, ihan toiseen maailmaan. Oltiin mielissään, kun saatiin kokea pala sitä tuttua länsimaisuutta ekaa kertaa kuukauden jälkeen. Siellä näky myös paljon valkoihosia. Kukaan ei huudellu ”obronia”, ruokakaupasta sai melkeen kaikkea mitä Suomessaki ja hyllyissä oli hinnat. Margareeta toteskin kaupassa, että mehän ollaan ku taivaassa ;). Hymy huulilla mentiin Margareetan ja Teijan kans syömään pizzaaki.  Ei tarvinnu syödä riisiä ja kanaa ja sai istua rauhassa siistissä ympäristössä. Kyllä sitä voi olla pienestä mielissään.

Perjantaina käytiin tervehtiin muita paikallisia meijän hotellin lähellä. Istuttiin Peterin kodin pihalla ja Fideliahan halus tehä meille ruokaa. Paistettua yamia ja sardiineja.  Istuttiin siellä varmaan pari tuntia ja lähettiin sitten La beachille. Oli tosi kuuma. Kumasiin verrattuna, tuntu paljonki kuumemmalta ja hiki virtas. Oli mukava päästä uimaan ja nauttimaan aalloista. Se oli oikeaa riemua. Tuntu niin lomalta.

Illalla mentiin syömään yhtien paikallisten kotiin. Tuntuu melkeen pahalta, kun ihmiset tekee meille ruokaa niistä vähistä rahoistaan. Se on kuitenkin niille iso asia, kun tullaan syömään. Ruokaa oli montaa lajia. Ensin makaronisalattia, sitten fufua tai bankua kanan ja kalan kanssa. Ja siellä me jopa tykättiin afrikkalaisistaki ruoista. Oli niin paljon parempaa ko se, mitä oltiin syöty Kumasissa. Ne sanoki, että togolaiset osaa kokata. On kyllä tosi avartavaa kyläillä näillä paikallisilla. Enää niitten elämä ei edes tunnu yhtään oudolta.

Viikonloppuna tutustu taas paremmin paikallisiin. Nuo meijän tutut on kyllä niin sydämellisiä. Ne huolehtii meistä hirveästi. Oli haikeaa lähteä taas takaisin Kumasiin.

Täällä Kumasissa näitä paikkoja on katsonu taas uusin silmin Accran jälkeen. Avartavaa välillä pysähtyä ja pitää silmiä enemmän auki kaikelle mitä näkee. Välillä sitä on kulkenu samoja katuja katselematta enempää ympärilleen ja luullut myös, että kaikki täällä on nähty. Ollaan löydetty pari uutta ravintolaaki (ei tietenkään mitään Suomen tasoisia, mutta ihan hyviä ;)). Huomenna lähdetään kofin kans ”opintomatkalle” pohjois-Ghanaan ja tullaan vasta maanantai-iltana takas, mukavaa.