Kaisu ja Eve kirjottaa. Käytiin Franceksen hoviompelijan luona ja teetettii tunikat/mekot. Etittii kaupungista varmaan kolme tuntia ihan kauheessa kuumuudessa kankaita. Välillä tämä kuumuus on kyllä niin tuskasta. Keskipäivän aikaan kuumuus vie voimat. Jos jotaki täällä tehdään niin ainaki juodaan vettä.  Yritettiin ettiä kaupungista vähän rauhallisempaa ja hiljasempaa paikkaa, missä vois hetkeksi istua ja lievittää nestevajausta. Ei oikeen tästä maasta helpolla löydykään. Ihmisiä on niin paljon ja joka paikassa joku musiikki soi tai ihmiset hästäilee menemään.

Frances kysy tänään meiltä, halutaanko nähdä, miten tehdään fufua. Fufu on ghanalainen perinneruoka, josta täällä ihmiset pitää. Sitä tehdään jamista ja casawasta hakkaamalla semmosella kahden metrin puukepillä, jolloin niiistä tulee semmosta sitkeää taikinamaista mössöä. Sitä syödään kastikkeen kanssa KÄSIN. Otetaan möntti sitä könttiä ja kastetaan kastikkeessa. Aika hyvää :P  Oli se aika näky ku neljä suomalaista tyttöä istuu ghanalaisen perheen olohuoneessa syömässä ghanalaisten herkkua. Hitaasti näytti möntit menevän suuhun ja ilmeet oli paljonpuhuvia. Onneksi kokki ei niitä nähny.Laskettiin, että meiän pitää joka ruokaa syödä yhteensä 13 kertaa tällä reissulla, enää 12 fufuannosta syömättä. en muista ollaanko aiemmin kirjotettu, mutta täällä aina joka viikonpäivä on samaa ruokaa. Eli seittemän eri ruokalajia kiertää..Tykättiin vaan maanantain ja torstain ruuista. :) mutta ehkä me totutaan.

Laitettiin pikkuletit, tarkotus oli kyllä mennä syömään ku ei oikein ruoka maistunu tänään. Ei sitte syöty ollenkaan vaan poikettiin tuohon lähelle hiussalonkiin. Istuttiin tunti silmät irvessä kivusta (ainaki Eve, Kaisulla ei tuntunu missää). Pikkuhökkeröön ilmaantu aina lisää porukkaa ihmettelemään ku kaks obronia on tullu laittaa hiuksia. Pikkunaperot istu oven suuhun ja katto meitä suurilla silmillään ja joku innokkaampi puhu meille twiitä ja vähän enkkua. Sitte yhtäkkiä tuli ensimmäinen ukkonen meiän aikana. Satoi kaatamalla ja salamoi. Valot sammu ja hökkerössä oli pimeä ja about 10 tyyppiä..Even letit saatiin tehtyä loppuu mutta Kaisun letit jäi kesken. Täytyy mennä huomen aamulla uuestaa jatkamaan. Jäätiin odottamaan josko ukkonen ja sade hellittäis. Lapset oli ihan innoissaan ja nauru raiku.  Kaikki halus koskettaa, miltä tuntuu valkoinen iho. Juostiin salongista vielä sataessa jonkin verran ja fiiiilis oli huikeen hyvä. Tätä me halutaan, olla paikallisten kanssa ja oppia sitä kautta tästä maasta ja kulttuurista.