Viikko vierähtany edellisestä blogipäivityksestä. Elämä täällä jatkunu aikalailla samaan afrikkatyyliin. Vielä saadaan miltei joka päivä päivitellä samaa: ”This is Afrika”. Osuva on siis tuo meiän blogin otsikko. Kaikki ei suju ihan helposti aina. Lämpöä on riittäny niin sisällä kuin ulkona. Yks tuskanen yö takana kaikilla meillä neljällä, ei nukuttu kukaan oikeen ollenkaan. Ei ollu muutkaan talon asukkaat saanu nukuttua.  Sähköt meni illalla poikki, eikä toiminu tuulettimet. Ulkoa kuuluu koirien hermoa raastavaa ulvontaa ja aamusta kukko lauloi rääkyvällä äänellään muutaman tunnin..

Kaisu ja Eve olivat Bandy Chemist-apteekissa nohevina farmasisteina. Alku oli vähän vaikee ku ei tienny, mitä pitää tehä. Pääasiassa haetaan lääkkeitä ja joskus kirjotellaan annostuksia paketteihin. Päästiin jo palvelemaan asiakkaitakin, mutta ei siitä twiistä oikein ymmärrä. Suurin osa asiakkaista puhuu twiitä. Tässä ollaan jotain yritetty opetellakin. Yks työntekijä käski Even ohjeistaa asiakasta twiin kielellä ja asiakasta nauratti. Ja väärinkäsityksiäkin sattui: Eve kerto asiakkaalle hinnan ja  asiakas luuli hinnan moninkertaiseksi ja lähti. Työkaveri juoksi perään niin asiakas oli lähtenyt nostamaan rahaa, koska luuli hinnan kymmenkertaiseksi. Apteekin työntekijät ovat hirmu mukavia. Paljon leppoisempi tunnelma kuin sairaalalla. Ihmiset istuu ja juttelee ja kattoo telkkaria. Kiivaita väittelyitä mm. jalkapallosta on käyty työntekijöiden kesken ja silloin ei paljo piitata asiakkaista.   Asiakaspalvelu on toista kuin Suomessa.

Olin (Teija) torstain ja perjantain sairaalalla kirurgian osaston apteekissa. Olin ajoissa perillä, joten hetken seisoskelin sairaalan pihalla ja katselin ihmisvilinää. Tunsin itseni yleiseksi nähtävyydeksi, koska olisin voinut lähinnä laskea ne ihmiset jotka eivät katsoneet… Päivät menivät nopeasti ja lähinnä pussitin lääkkeitä tai kirjottelin annostuksia kansioihin. Kaikki tiedot kirjoitetaan käsin, joten melkoinen homma on käsitellä kaikki yksitellen. Apteekki on aika pieni huone, jossa telkkari pauhaa koko päivän ja välillä tuntuu, että työntekijät keskittyvät enemmän jonkin sarjan tai tietovisan seuraamiseen kuin paikalla olevan hoitajan huomioimiseen. Työilmapiiri ei ole yhtä leppoisa kuin Bandylla, mutta päivät kuluvat nopeammin.  

Tänä viikonloppuna käytii vähän sightseeingillä lake Bosomtweellä. Siellä nähtiin myös paljon muita obroneita. Saatiin meki huutaa obronia ja nauraa päälle. Tavattiin muutamia saksalaisia ja lyöttäydyttiin niitten seuraan ja käytiin vähän veneilemässä. Vene jäi järvellä pohjaan kiinni ja perämies hyppäs boksereilla uimaan ja irrotti veneen. Täällä ihmiset ei välitä hirveesti vedestä toisin kuin me.  Kofiki (perheen isä) tuumas, että suomalaiset tykkää vedestä ja sano pojalleen, että me eletään uima-altaalla. Täällä harvat ihmiset osaa uida. Tänään käytiin jossaki seremoniassa jossaki paikallisessa palatsissa. Lähettiin aamulla kahdeksan jälkeen ja ooteltiin tapahtuman alkamista kolme tuntia. Veto oli pois jo seremonian alkaessa. Mutta nähtiin me kuningas, jonka olon palvelijat yritti tehdä mukavaksi leyhyttelemällä lehtihuiskalla ja pyyhkimällä valkealla liinalla hikeä kasvoilta. Ghanan presidenttikin oli siellä, mutta ei kyllä nähty. Ihmisiä oli paljon ja seremoniasta ei oikein ottanu selkoa. Ihmiset kävivät vuorotellen kumartamassa ja niiaamassa kuninkaan edessä. Torvet, rummut ja pillit soi. Meno oli korvia raastavaa. Ihmiset olivat pukeutuneet eri värisiin kankaisiin. Valtavien aurinkovarjojen alle pääsivät istumaan ”isoimmat herrat”. Aurinkovarjoilla oli omat kantajat.

Ollaan käyty käveleen tässä meiän talon ympäristössä melkein joka ilta. Silloin paikalliset innostuu puhumaan. Eilen käytiin potkimassa palloa pikkupoikien kanssa ja ne oli ihan mielissään Mankan tempuista ja banaanipotkuista. Ja oottaa meitä pelamaaan uudestaankin. Tähän väliin mainitaan Mankan kielitaito, se on meijän twiinero. Nyt on oppinu tunnistaan ihmisistä luotettavat ja ei luotettavat.  Suurin osa yrittää periä liikaa rahaa. Perjantaina tultiin illalla taksilla hirveessä ruuhkassa. Ootettiin ensin trotroa aika kauan, ku oli niin paljon ihmisiä liikenteessä ja lopulta otettiin taksi kotia asti. Puolessa välissä oli rekka kaatunut kyljelleen ja ihmisiä oli hirveesti ympärillä. Yks autoki oli jääny osaks rekan alle.