Se ois taasen yks työviikko takana. Oli tarkoitus kirjoittaa jo aiemmin, vaan eipä tuota ole sitten kerinnyt.  Tässäpä sitten mun työviikosta, voitte lukea vähä millasia mun viikot on Afrikan kehitysvammaisten koulussa. Pittää kirjottaa muuten tästä muusta elosta sitten toisella kertaa. –Margareeta-

Alku viikko meni vähä hitaammin ja tuntu ettei perjantaita oo näkyvissäkään, mutta viikko meni töitten suhteen aika lailla samalain kuin edellinenkin. Koulupäivät ovat sellaisia, että aamulla kun koulu alkaa 8.30 oppilaat asettuvat luokittain jonoihin ”aamuhuudoille”. Opettaja kysyy oppilailta mitä kuuluu ja siihen kaikki oppilaat vastaa yhteen ääneen ja kysyy myös opettajalta mitä kuuluu. Opettaja kysyy myös mikä viikonpäivä, kuukausi, vuosi johon saa viittaamalla vastata. Oppilaat laulavat Ghanan kansallislaulun, joka säestetään rummuilla. Joskus saatetaan kertoa myös päivän ohjelmasta. Rumpujen tahdittamana oppilaat siirtyvät, joko luokkiinsa tai ruokailutilaan riippuen mitä aamun ohjelmaan kuuluu. Maanantaina oppilaat siirtyivät televisiota katsomaan ja kaikki opettajat ja henkilökunta siirtyivät yhteen luokkahuoneeseen, jossa sinisiin vaatteisiin pukeutunut nainen kulki edestakaisin ja puhui. Kaikki olivat pää alaspäin ja rukoilivat omaa rukoustaan. Sen jälkeen vuorossa oli jonkinlainen hartaushetki, jonka jälkeen käsittääkseni koulun rehtori kertoi ilmoitusasioita. Tällöin myös minun piti siirtyä luokan eteen. Hän käski minun lausua oma nimeni (kait liian vaikea lausuttavaksi). Hän kertoi sitten minusta, että kuka olen ja mitä teen. Tilaisuuden lopuksi eräs piti jonkin sortin loppurukouksen ja halleluja sanottiin yhteen ääneen. Koululla ei oo erikseen mitään siivoojaa, maanantai on yleensä siivouspäivä, jolloin jokainen opettaja huolehtii oman luokan siivouksesta, minulle kuuluu siis liikuntasali ja toimistotila. Maanantaipäivääni kuului myös aiemmin mainitsemani tytön käsien vetreytys. Työpaikallani on myös toinen oprooni (hän on fysioterapeutti Saksasta), joka on ollut aiemmalla viikolla minun kanssani vain pari päivää, koska hän lähti lomalle. Hän kerkesi kuitenkin näyttää minulle miten hän on tytön terapian toteuttanut. Maanantaisin liikuntasaliin tulee hetkeksi yks luokka ja heidän kanssa harjoitellaan pallon heittämistä, kiinniottoa ja kahdella kädellä pompottamista.

 Vaikka täällä asiat ei ole niin justiin ja ajallaan, myös koulussakaan, niin koululla kuitenkin ruokatauot ovat määrättyinä aikoina, jolloin lapset voivat ostaa jotain pientä syötävää. Siis koulun pihalle tulee eräs nainen aina samaan aikaan, kantaen pään päällä laatikkoa, jossa sillä on ”munkkeja” ja jotain murotaikinan tyyppisiä möhkäleitä. Niitä sitten lapset ostavat ja syövät nyrkeistään. Lapsilla on päivän aikana kaks taukoa jolloin voivat olla pihamaalla. 1pm lapset rummutetaan syömään, jolloin ruokailutilan ulkopuolelle kannetaan jalaksille kaks vatia. Siinä sitten kaikki lapset käy pesemässä samassa vedessä kätensä. Lapset juovat hanasta tulevaa vettä. Ruokailutilan reunalla on hylly jossa on mukeja, sieltä sitten jokainen käy hakemassa mukin ja hörppäävät vettä ja vievät mukin takaisin. Siis kaikki juovat samoista mukeista eikä niitä välillä pestä. Täällä niitten vatsat on tottunut tuollaiseen, mutta kyllä yhtenä päivänä eräs poika itki melkein koko päivän kun sillä oli maha kipeänä. Eipä siitä juuri opettajat välittäneet, naureskelivat vaan että sillä on maha kipeänä. Opettajat eivät ole oppilaitten kanssa juurikaan, mutta minulla ei väliin ole muuta tekemistä niin menen heidän kanssaan. Moni lapsista juokseekin aamulla minua vastaan kun tulen töihin. Monesti kun olen pihamaalla niin lapsia saattaa olla ympärillä montakin. Kukanenkin omalla taidollaan tuovat asiaansa esille, tviitä, enkkua ja elekieltä. Koitappa siinä sit tietää mitä ne haluavat selittää.

Tiistaina minulla ei ollut kauheasti tekemistä. Ei ollut kuin puheterapia yhdelle pojalle. T yttö, jonka käsiä olen vetreyttänyt ei ollut koulussa. Kävi ilmi, että minun pitää auttaa tyttöä, jonka kädet olivat juuri päinvastaiset kuin mitä olin aiemmin tehnyt. Eli sormet olivat nivelistä aivan täysin ylitaipuisat, jos hän yritti ottaa jostain kiinni niin sormet liikkuivat kuin ”lieriöt”. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta tällaisesta, eikä minulle alettu kertomaan mitä sen kans pitää tehdä. Se vain sanoin että tee jotain, auta häntä. Keksin sitten itse mitä näin hyväksi tällaisen kanssa harjoitella. Tiistaina oli myös 5 pojalle liikuntatunti. Siinä koittaa sitten hätäpäissään arvioida minkä Kuntosia pojat ovat, että mitä niitten kans oikein voi tehdä. Välineitä vähän ja tila pieni. Jotain sitten pikaisesti kehittelin. Todella vaikea oli saada mitään tehtyä, koska poikien liikuntakyky oli hyvin vaihteleva. No saatiin me kuitenkin kolme varttia kulumaan ja pojilla näytti hiki virtaavan.  

Keskiviikko oli sitten liikuntapäivä. Aamuhuutojen jälkeen lapset kerääntyivät koulun keskipihan reunamalle katsomaan kun rumpujen tahdittamana noin kymmenen oppilasta marssivat pareittain varmaan 10 kertaa pihamaan ympäri. Pitäisi ottaa ihan videolle sitä menoa. Joku opettajista kulkee vieressä ja antaa merkkiä miten pitää toimia. Lapset ovat ihan täysillä mukana ja pyyhkivät hikeä otsalta. Marssimisen jälkeen vuorossa on esiintymistä, jolloin vuorollaan muutamat saa laulaa tai jotain selittää. En tiedä mitä lapset selittävät, mutta jotain hirveällä paatoksella ja isoon ääneen. Opettajat sitten nauraa päälle. Olen ajatellut, että se voisi olla jotain käännytystyyppistä puhetta mitä tuolla kaduilla kuulee, kun se vaikuttaa hyvin samanlaiselta. Puheitten ja laulujen jälkeen vuorossa on tanssimista tai jotain sinnepäin. Lapset heiluvat ja opettajat soittavat rummuilla. Marssia, tanssia, laulua ja puhetta kestää aina 1,5h. Sen jälkeen päivään kuului aiemmin mainitseman tytön käsien vetreyttäminen. Loppu päivä pelattiin sitten lentopalloa, niin että vain muutama oppilas sai osallistua (heillekin opettajat nauroivat ja huusivat jos eivät osanneet) ja loput olivat henkilökuntaa. Muut oppilaat ja opettajat kulki kuka missäkin ympäri koulua ja osa oli katsomassa peliä.

Torstaina vuorossa oli tytön auttaminen ja puheterapia jo aiemmin mainitsemalle pojalle. Ja sitten sain kuulla, että luokseni tulee myös toinen poika ja hänelle olisi myös puheterapia. Hän on ehkä jotain 15-vuotias eikä osaa/saa sanotuksi omaa nimeään. Hän on fyysisesti hyvässä kunnossa ja kova pelaamaan. Pelatessaan ja asioita toimittaessaan hän päästää suustaan ikään kuin eläimen ääniä. Pyysin pomoani kertomaan mitä hänen kanssaan harjoittelen, hän sanoi vaan että tee samat harjoitukset kuin toisellekin pojalle. Kyllä se tuntuu hullulta harjoituttaa jotain sellaista mistä itse ei tiedä yhtään miten se pitäisi oikeaoppisesti tehdä. Teimme samat harjoitukset kuin toisen pojan kanssa ja löysin myös sellaisia kuvia, joita yritimme sitten hänen kanssaan tulkita mitä niillä pitäisi harjoitella. Ne oli sellaisia kielen liikuttamisia määrättyihin asentoihin, jotka eivät häneltä onnistuneet ollenkaan. Koittaappa siinä sitten maalaisjären taidolla opastaa sitä kun ei ole mitään käsitystä miten oikeasti olisi hyvä harjoitella.

Perjantain ohjelmaan kuuluu aamuhuutojen jälkeen 1,5h ajan musiikkihetki, jossa ollaan ruokailutilassa. Rumpuja soitetaan helistimiä ja käsiä hakataan sellaisella voimalla, että tärykalvot helisee. Silloin myös eteen saa mennä vuorollaan laulamaan. Viikko sitten pe ja myös tänäkin pe eräs daun-poika veti kuoron, jossa hän hyvin pontevasti huitoo käsiä niin kuin ammattilainen ja antaa väliin joittenkin laulaa yksin näyttäen puikolla merkkiä. Hyvin häneltä noin 8 oppilaan kuoron vetäminen sujuu ja laulu raikaa isosti.

Paljo on istumista ja aikaa kirjan lukemiselle kun ei ole väliin tekemistä. Mutta täällä se on niin normaalia. Opettajat ja oppilaatkin saattavat nukkua kesken päivän ja oppitunkin. Monesti kun menee luokkien ohi niin näkee kun monien oppilaitten ja myös opettajien päät on pöytää vasten, vaikka ei sinällään ole mitään taukoa. Tänäänkin eräs opettaja oli levittänyt lattialle jonkin alustan ja nukkui sen päällä. En ole oikeen ees vielä nähny sellasta opetustilannetta jossa ois oikiasti kaikki oppilaat keskittynyt joittenkin tehtävien tekemiseen. Tytöt tekevät jonkin verran käsitöitä ja pojat verstaalla puutöitä. Oppilaitten töitä on myös myynnissä.

Tuossa on aika pitkästi tekstiä ja tarkoin tullut selitettyä mitä kuhunkin työpäivääni kuuluu. Täällä oli netti rikki niin tässä oli nyt aikaa antaa kuulua millaisia työpäiväni ovat täällä ihmeellisessä maassa.

(Kirjoitettu aiemmin jo,mutta liitin vasta nytten)