Mun olotila oli eilen varmaan kaikista paras koko reissun aikana. Yksin tuolla tarponut menemään ja koittanut sönkätä enkkua, mutta asiat lopulta menivät aina jakeluun. Toimistolla luppoaika käytettiin siihen, että opetin Suomea ja ne opettivat heidän kieltään. Siinä sitten puolin ja toisin naurettiin. Työpaikan suhteen kaikki ei oo nyt mennyt ihan naps vaan putkeen. Luulin pääseväni suoraan johonkin vammais- ja kuntoutuskeskukseen, joka lopulta muotoutui kehitysvammaisten kouluksi. Keskiviikkona oli puhe, että torstaina aloitan. Jonkun sortin lappuja kait ois pitänyt sitten torstai aamupäivä täyttää vaan eipä siitä mitään tullut. Ne alkoivat suunnittelemaan minulle 2 viikon sykleissä tapahtuvaa työtä, niin että vaihdan aina toiseen paikkaan. Vaan täällä tuo kulkeminen on jokseenkin hankalaa. Trotroja ois pitänyt vaihtaa useampaa otteeseen ja joihinkin työpaikkoihin matkaa olisi kestänyt 2h. Kävimme katsomassa ”kotimme” lähellä olevaa kuntoutuskeskusta, josko sinne olisin mennyt. Sain kuitenkin sutvittua asiat niin, että näillä näkymin EHKÄ työt ovat kolme kuukautta kehitysvammaisten koululla. Eilen saatiin vähän aloitettua lappujen täyttämistä ja tarkoitus oli jatkaa tänään perjantaina, mutta jostain kumman syystä istuin toimistolla vajaa kolme tuntia odotellen josko lappuja täyteltäisiin, vaan ei paikan päälle kuitenkaan ilmaantunut ”pomoani”. Siinä ihmeteltiin toimiston ovenavaajan ym. kanssa kun ei herraa näy. Tovin (n.3h) istuttuani ilmoitin lähteväni ”kotiin”. Ehkäpä se tässä selviää alkaako työt maanantaina vaiko eikö. Tämä on vähä tätä This is Africa meininkiä. Siinä toimistolla istuessa sitten lueskelin Enkku-Suomi sanakirjaa. Jospa sieltä jotakin jäi mieleen.  

Kävimme eilen katsastamassa Kejetzian kaupat. Ihan älytöntä meininkiä. Sikana myyjiä ja tavara oli sekä uutta että käytettyä. Siellä oli sellaisia pikku kujia, joissa ihan älyttömästi myyjiä ja tavaraa. Ne yrittivät aina saada omaan putiikkiinsa ja jos sattui koskeen esim. esillä olevaan kenkään, niin varmaan oli jo käskemässä istumaan ja alkoi sovittaan jalkaan. i sieltä jotain joillakin lähteä mukkaankin. Kyllä se meno alkuun nauratti ihan älyttömästi, mutta jossain vaiheessa alkoi jo ärsyttään kun ne sönkkää ja käestä vetää putikkiinsa ja väen vängällä puskee kampetta päälle.  Kuten Kaisu jo kirjoitti niin kyllä täällä ollaan käyty monenlaisia tuntemuksia läpi ja Suomen arvostus kasvaa entisestään.

Mutta nyt suuntaan uima-altaalle ja arskaa ottamaan. Sisäkkö näyttää valmistavan jotain kalaruokaa senpä näkkee sitten mitäs tänään syödään.

-Margareeta