Kaisu päivittää/päivittelee.

Liikenne on täällä ihan kaoottista. Autoja riittää ja ihmiset ajaa ihan kreisillä tavalla. Saa olla koko ajan varovainen, ettei jää auton alle. Yhden onnettomuuspaikan ohi mentiin yks päivä. Ei ole harvinainen näky, että jostakin autosta on lähtenyt rengas tai rengas on mennyt puhki tai auto muuten vain hajonnut. Käynnistämiseen joudutaan usein käyttämään apukeinoja. Autot käytetään ihan loppuun ja kaikennäköisiä vaivaisia autoja täältä löytyy. Konepelti saattaa olla kokonaan irti, ruttaantuneita autoja yms. Ei näitä sellainen hidasta. Matkanteko on hidasta varsinkin ruuhka-aikoina, mutta täällä ei auta hermoilla..On vähän oppinu semmoseen lepposempaan asenteeseen, ei oo niin justiin kaikki (paitsi töissä sairaalassa pitäis olla täydellinen farmasian asiantuntija). Ja länsimaalaisesta organisoitumisesta täällä ei ole tietoakaan. Aikatauluja ei käytännössä ole..Aina ootellaan. Tahti on jo nyt hidastunu (miettikää mullaki joka yleensä säntäilee paikasta toiseen ja kävelee aina kiireen kanssa :D). Täällä lompsutellaan, Suomessa rivakoidaan.

Täällä asutaan ahtaasti. Löytyy kyllä hienojakin taloja, mutta pääosin hökkelirakennelmia silminkantamattomiin.  Kumasissa asuu noin miljoona ihmistä, siksi tungosta riittää joka puolella. Täällä näkee niin monenlaista elämistä.. Täällä näkee asunnottomia, kerjäläisiä, likaisuutta.. On ollu tottuminen siihenkin, että roskat heitetään aina maahan (ei löydy roskiksia).

Ghanalaiset tykkäävät puhua paljon. Se on tullu huomattua niin töissä kuin kaduilla. Ihmiset puhuu paljon ajankohtaisista asioista, uutisista ja jalkapallosta. Monesti ihmisten jutustelu muuttuu kiihkeäksi riitelyksi, jota kumpikaan osapuoli ei halua hävitä.  Ihmiset nauraa paljon. Monet nauraa niin sydämensä kyllyydestä, että sitä on ilo katsoa. Juttelu meille on ollut suurelta osin pintapuolista, mitä nyt joittenki kans ollaan vähän enemmän puhuttu.

Uskonto on täällä osa jokaisen elämää. Kaikki käy kirkossa vähintään sunnuntaisin, monet enemmänkin. Ihmiset puhuu helposti uskostaan ja myös kyselee, missä kirkossa käy. Kadulla näkee miehiä, jotka huutaa mikrofoniin ja yrittää käännyttää ihmisiä uskoon. Tällä meiän perheellä on tapana kokoontua joka ilta yhdeksän aikoihin olohuoneeseen lukemaan Raamattua, laulamaan ja rukoilemaan. Raamatun tekstin pohjalta keskustellaan ja kaikki saa sanoa asioita, minkä puolesta haluaa rukoilla. Ollaan muutaman kerran oltu mukana. Meiän puolesta ne joka ilta rukoilee. Ne rukoilee meiän puolesta,  että meille ei tapahdu mitään pahaa. Että pysyttäs terveinä ja ei tulis malariaa. Menis harjottelussa kaikki hyvin ja opittas paljon.